Soutajan sanoin - Sari

Olen minäkin mökillä soutanut

”Lähde kirkkoveneellä Tallinnaan”. Niin siinä lukee. Luen Essen ilmoituksen kerran ja toisen kerran ja sitten löydänkin itseni jo netistä ilmoittautumasta. Seuraavaksi iskee epätoivo: ”Ilmoittautumisesi on varasijalla” pläjähtää ruutuun. Taas tapahtuma, joka on jo täynnä siinä vaiheessa, kun minä siitä kuulen! Pyörin ympyrää, turhaudun, yritän soittaa soutuvalmentajan numeroon: ei vastausta. Onneksi valmentaja soittaa parin tunnin päästä ja kivi vierähtää sydämeltä; harjoituksiin saa mennä ja soutajat valitaan muilla kuin ilmoittautumisjärjestyskriteereillä. Mitä ihmettä se sitten mahtaa tarkoittaa?

 Okei, minulla on mahdollisuus. Siis minulla, keski-ikää lähestyvällä (tai jonkun mielestä ehkä sen jo saavuttaneella…) lievästi ylipainoisella kolmen lapsen äidillä, jonka tärkein harrastus viime vuosina on ollut lasten kuskaaminen harkkoihin ja sieltä pois – autolla. Mutta olenhan minä urheiluakin harrastanut, silloin nuorena, ja ainakin soutanut olen: mökkiveneellä kaiket kesät - ja tämä on ihan totta! Viime vuosina urheiluinto on kuitenkin tainnut enemmän liittyä itsensä ylittämiseen; mitä hurjempi suunnitelma ja villimpi idea, sitä varmemmin minut saa houkuteltua mukaan. Jos ei taito ja kunto riitä, niin ainakin into ja sinnikkyys ovat kohdillaan. Pari vuotta sitten tuli talsittua sademetsän läpi Angel Falls -putouksille ja viime jouluna kiivettiin Kilimanjarolle – ei tosin ihan ylös asti, mistä kiitos lapsilleni - niin, ja reissu Kiinan muurille tarpomaan on jo varattu. Näitäkin hurjempaa on tosin ollut taitoluisteluhyppyjen ja piruettien opettelu aikuisluisteluryhmässä ihan kotinurkilla. No, ehkä näillä ei vielä valmentajaa vakuuteta…

 Kaivan kaapin kätköistä urheilupaidan (työhön liittyvä liikelahja), mutta juoksuhousujani en löydä mistään. Neljännen harkkakerran jälkeen ne muuten löytyvät sulkapallokassista, kävin nimittäin lapseni kanssa pelaamassa sulkapalloa – viime vuonna. Lenkkarit ovat punaisena Afrikan hiekasta, mutta sehän on vain nostalgista. Juomapullon lainaan lapsilta ja soutuun sopivia hanskojakin meillä on yllin kyllin erinäisten rakennusprojektien tiimoilta. Kuopus silmäilee olemustani epäluuloisena: ”Äiti, mihin sä oikein oot menossa?”. Esikoisen kommentti on tylympi: ”Mutsi hei?!”. Keskimmäinen sentään haluaa mukaan, mutta tämä on nyt äidin oma juttu. Pelastusliivit kainalossa ja aurinkolasit otsalla suuntaan Hvittorpiin.

 Ensimmäisistä soutuharkoista on nyt melkein kuukausi. Lapset ovat sopeutuneet siihen, että äitikin lähtee kaksi kertaa viikossa harkkoihin. Äitikin on sopeutunut, nimittäin siihen että joku valmentaa: se ei ole ihan helppoa, kun on toistakymmentä vuotta luotsannut muita niin kotona kuin töissäkin. Mutta Siperia opettaa tehokkaasti: kun ensimmäisellä kerralla myöhästyy harkoista yli minuutin, muistaa varmuudella seuraavalla kerralla olla ajoissa! Itse soutu taas, se on ollut yllättävänkin helppoa ja mukavaa, ja harkoissa on ollut peräti hauskaa.

Minut on siis valittu (en tosin tiedä millä kriteereillä), pääsen mukaan! Tästä on hyvä lähteä kohti Suomenlahtea ja uusia kommelluksia. Jatkokertomuksen seuraavaa osaa odotellessa.

Sari

Tukijan puheenvuoro – Lehtimäki Group

Lehtimäki Group on matkailualan yritysryhmä joka on kokonaan suomalaisessa omistuksessa. Yritysryhmään kuuluu matkatoimisto Lehtimäki Matkat, tilausajoja tarjoava Lehtimäki Tilausajot sekä paikallisliikennettä harjoittava Lehtimäki Liikenne.
Yrityksen perusti Alarik Lehtimäki jo vuonna 1932

- Säästäkää energianne Itämerelle, naurahtaa toimitusjohtaja Mikko Lehtimäki ja lupaa kuljettaa 2.8. soutajat lähtöpaikalle Porkkala Marineen.

Tasaista ja turvallista matkaa toivottaen,
Mikko Lehtimäki
Lehtimäki Group

Meidän jengi Helsingin Sanomissa

Stadilaisten ja hesalaisten pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat on taas ajan hermolla.
Lue juttu "meidän jengistä" tästä linkistä.

Valmistautuminen soutuun – soutajan, soutuvalmentajan ja fysioterapeutin silmin

Soudettaessa kirkkoveneellä pitkiä matkoja ei alkuvetoa kannata hakea liian kaukaa. Keskivartalo kannatta pitää tiukkana ja varoa turhia repäisyjä olkapäistä. Samoin ranteet on pidettävä suorina, jotta vältetään turhat jännetuppitulehdukset.

 

Kirkkovenesoutu on tiimityötä! Tässä pätee sanonta, että joukkue on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos kaveri väsyy, niin tsemppi auttaa jaksamaan. Tässä tahtiairojen soutajilla ja varsinkin perämiehellä on tärkeä tehtävä.

 

Ennen soutua kannattaa syödä pari päivää tavallista enemmän hiilareita ja muistaa juoda. Maltodeksiirä voi lisätä juomaan. Soudun yhteydessä banaaneja ja esimerkiksi ruisleipää.

 

Hyvin se menee, kun muistamme ettemme ole nyt tekemässä urheilusuoritusta vaan huimaa, muistorikasta kokemusta itsellemme ja kanssasoutajillemme.

 

Terveisin

Riitta Valpio
Kirkkovenesoutaja
Soutuvalmentaja

Työ- ja urheilufysioterapeutti

Diacor Oy

Soutajan sanoin - Satu Eskolin

"Airot ylös!
Oli ensimmäinen käsky, jonka perämies heitti ilmoille"

Lähtömme lähenee ja pian kirkkoveneiden keulat osoittavat kohti Tallinnaa," jos Luoja suo" lainatakseni Mitro Repoa. Lähtö kun riippuu suotuisasta säästä. Tosiaan, nyt on ollut ihania, auringonpaisteisia ja lämpimiä päiviä, toivon että ne jatkuisivat lauantaille asti. Suuri seikkailu hieman jännittää, se on pakko myöntää. Merillä olen ollut viimeksi kauan sitten, ennen teini vuosia. Toki olen suurilla risteilijöillä seilannut, mutta mitään vastaavaa matkaa kuin tämä retki, en ole kokenut. Minua ei pelota, koska joukossa on hyviä soutajia, paljon etukäteen mietittyä turvallisuutta sekä monta mukavaa kanssa soutajaa. Monet ovat kommentoineet seikkailuamme hulluksi, huimapäiseksi, älyttömäksikin, mutta varmasti upeaksi kokemukseksi. Itse olen viimeisen osalta samaa mieltä.

Lähdin seikkailuun mukaan tietämättä mihin ryhdyn. Luin reissusta ensin facebookista, Espoon seurakunnan tapahtumapäivityksestä ja sitten näin ilmoituksen vielä Länsiväylässä. Ilmoittauduin heti mukaan peläten, että retkikunta on jo täynnä. Sosiaalinen media kun on nykypäivänä niin voimakas, että jutut leviävät kuin kulovalkea. Ensimmäisiin treeneihin lähdin pieni jännitys vatsanpohjassa. Ennestään on olen kyllä soutanut, mutta en kirkkovenettä. Harjoitusten aluksi kävimme läpi miten veneissä toimitaan ja mitä käskyjä perämies antaa. Puin kelluntaliivit päälle ja heti tuli merille lähdön tunnelma. Siitä on kauan kun olen viimeksi seissyt pelastusliivit päällä laiturilla ja odottanut, että joku nostaa veneeseen. Tällä kertaa piti ihan itse sinne kiivetä.

Ilmassa oli havaittavissa jännitystä, kukaan ei oikein puhunut eikä pukahtanut. Nykyisin tunnelma on hieman toinen. Airot ylös! Oli ensimmäinen käsky, jonka perämies heitti ilmoille. Kolme metrinen airo nousi kuin nousikin hieman heiluen ylös. Vesi valui airosta käsille ja toi helpotusta jännitykseen. Airot hankaimiin! No sitten olikin pieni tuumaushetki, kun jokainen mietti miten päin lapa tulee. Lopulta kaikki 14 airoa olivat oikein päin hankaimissa ja soutajat olivat valmiina.

Nykyisin, kahdeksan treenikerran jälkeen soutu sujuu hienosti, tasaisesti eikä kukaan sotkeennu toisten airoihin kuin vahingossa. Katse on pikkuhiljaa noussut tahtiairojen tuijotuksesta sivusilmällä vilkuiluun ja maisemien ihailuun. Olemme muutaman kerran kiertäneet Hvitträskin järven ympäri mikä on ollut todella antoisa kokemus. Harvemmin pääsee ihailemaan kesämökkejä ja laitumia vedestä käsin. 14 henkilön vedoilla vene kulkee peilityynellä järvellä tai miksei isommissakin aalloissa kuin juna. Pääasia on, että jokainen soutaa samassa tahdissa. Minulle tämä on yllättävän tuttua. Kymmenen vuotta kuorossa laulaneena yhteinen sävel ja "johtajan" seuraaminen ei ole tuottanut ongelmia. Itse asiassa toisinaan soudan äänen perusteella, kuulen missä tahdissa lavat osuvat vedenpintaan ja rytmi syntyy korvien kautta sisälle kehoon.

Treenit itsessään ja kirkkovenesoutajaksi kasvaminen on ollut hieno matka ja kokemus. Vesillä olo on rentoutumista arjen ajatuksista ja kiireistä. Jokaista harjoitusta olen odottanut kuin koiranpentu isäntäänsä kotiin. Olen itsenikin yllättänyt siinä miten kivana harrastuksena olen kyseisen lajin kokenut. Ja kyllä, kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat kuulleet tästä ihmeellisestä ja perinteikkäästä lajista. On hienoa osata jotain mitä ennen vanhaa osattiin.

Matkavalmistelut ovat tällä hetkellä omalta osin käynnissä. On mietittävää mitä ottaa mukaan ja mitä mukavuuksia halajaa, kun yön pimeys ja pitkä matka iskevät. Olo on turvallinen ja luottavainen. Järjestäjävastuussa olevat henkilöt ovat suunnitelleet ja toteuttaneet paljon ratkaisuja, jolla turvallisuus on meille taattu, mutta luottoa löytyy myös ylempää, olemmehan Korkeimman käsissä ja turvissa.
 "Vaikka vaeltaisimme pimeässä laaksossa, emme pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet kanssamme. Sinä suojelet meitä kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." -Psalmi 23 -

Iloisin kesäterveisin,
Satu "Kirkkovenesoutaja" Eskolin

Soutajan sanoin - Hilkka Karimo

Kirkkovenesoudussa on monta hienoa juttua: soutaminen Tallinnaan, treenit kesällä - kun kaikki jumpat ovat kesätauolla, meripelastusalus Jenny Wihuri ja itse kirkkovenesoutu nimenomaan Vitträskissä. Lisäksi on varmaan odotettavissa jotakin mukavaa jatkossakin, sillä eihän ihmiset innolla liikkeelle saanut aktiviteetti voi loppua yhteen kertaan.

 Minä olen aiemmin pari kertaa kokeillut kirkkoveneellä soutamista. Olen silti soutanut paljon, sillä kalastan verkoilla Bodominjärvellä syksyin, keväin. Verkot on katsottava joka päivä, tuuli tai satoi. Ja kesällä olen useana vuonna vetänyt kuhaa soutamalla tuntitolkulla lasten kanssa. En silti osaa soutaa kuten isäni, joka saaristolaisnuorukaisena joutui käymään tansseissakin soutaen. Hän ottaa aalloista vauhtia soutuunsa. Veneeni on leveää merimallia, jotta se ei kaadu isostakaan kalasta, mutta etenemiseen tarvitaan voimia aivan toisella tavalla kuin sulavassa järviveneessä.

 Kirkkoveneen soutuharjoituksissa käymme joko kääntymässä sadan aironvedon päässä Vitträskin saaren lähellä, ja yritämme tulla takaisin vähemmillä vedoilla, eli hitaammalla tahdilla ja pidemmällä liu'ulla. Tai soudamme järven ympäri. Airojen vetojen tulee olla pitkiä, ja airoa ei kannata nostaa kovin ylös, vaan pitää lähellä veden pintaa. Liike alkaa pitkältä edestä, ja airot vedetään syliin asti. Lepo tapahtuu käsien ojennuksen yhteydessä. Jokaisen soutajan on seurattava valkomelaisia tahtiairoja. Aluksi en kyennyt muuta kuin keskittymään liikkeisiin. Nyt sujuu jo keskustelukin. Olen muuten varma että naiset ovat keksineet kirkkoveneen: siihen mahtuvat kaikki, ja jokainen saa soutaa omien voimiensa mukaan.

 Soutu järven ympäri antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ihailla Vitträskin huviloita ja maisemia. Rakennuksia eri aikakausilta ja kaikki huolella hoidettuja, rannat ja pihat esimerkillisen siistejä. Toki eräät yhteisöjen omistamat rakennukset muistuttavat mieleen lähivuosikymmenten synkän rakennustyylin, mutta sitäkin herkempiä ovat vanhat puiset koristeelliset huvilat uimakoppeineen ja lukuisat maisemaan sulautuvat hirsisaunat. Ihailemani pieni maalaamaton sammalkattoinen mökki veistoksellisine ovineen jäi viime kerralla näkemättä, se upposi varmaan rantapuiden varjoihin kun kiisimme ennätysvauhtia ohi.

 Olemme harjoitelleet myös vaihtoja. Treeneissä on yleensä paljon osallistujia, ja vaihdotkin on loppuajaksi suunniteltu tehtäväksi tietyn kaavan mukaan. Veneeseen meno ja siinä liikkuminen vaativat hyvää tasapainoa, ja tositilanteessa pitää olla vikkelä. Minua painaa muisto sukelluskurssilta Azoreilta, kun olisi pitänyt nousta kumiveneeseen metrin reunan yli merestä, ilman mitään muita apuja kuin pari pienikokoista hintelää nuorukaista, ei edes askelmia. Lohduttaudun sillä, että tämä ei missään nimessä voi olla pahempaa. Vaikka nousisi myrsky.

Kaksi harjoituskertaa välttämättömän matkan vuoksi välistä jättäneenä pelkäsin aivan hirvittävästi, että valmentajamme Erkki ei kelpuuta minua souturyhmään. Pohdin, miten hän meidät osaisi valkata, kun nimetkin ovat loputtoman pitkässä listassa. Ja tuntui siltä että olin aina väärässä veneessä silloin kun hän piti perää. Onkohan minullakin niitä tärkeitä glykogeenejä? Toisaalta olen varma siitä että ammatti-ihmisillä on sellainen sivusilmä, että vilkaisukin treenien aikana riittää. Torstaina 18. heinäkuuta oli jännittävä päivä – ja pääsin kuin pääsinkin mukaan ryhmään.

Soutamista Tallinnaan odotan jännittävänä seikkailuna, uusien asioiden kokemisena. Jos sää on tyyni, muutaman tunnin soutu ei pitäisi olla ylivoimainen urakka. Mutta jos tuulee, sataa, on kylmä, joudumme tekemään töitä päästäksemme perille.  Silloin saattavat voimat loppua kesken. Meren kylmä ilma on salakavalaa, selkä voi kangistua soutuliikkeen ponnistuksissa – ja sitten seuraavana aamuna liikutkin kontaten. Kokemuksesta osaan sanoa, että aina yllättäin. Täytyykin muistuttaa, että matkanjohtaja ottaa seuraavan aamun suunnitelmissaan huomioon kaikki tavat liikkua ja edetä.

 

Terveisin

Hilkka

Pekka Simojoen terveiset soutajille

-Pitäkää suunta selvänä, kuunnelkaa perämiestä ja tukekaa toisianne!
tervehtii Pekka Simojoki Tallinnaan kirkkoveneellä soutavia Espoon tuomiokirkkoseurakunnan soutajia.

-Tässä teille lauluuni ´Nousevaan aamuun´ omistettuna yksi lisäsäkeistö:

"Soutakaa siskot, soutakaa veljet,
Tallinna kohta jo edessä on.
Herramme mursi kuoleman teljet,
Vapahtajamme on voittamaton.
Nousevaan aamuun..."

Tervehtien
Pekka Simojoki
- soutava ja huopaava muusikko -

(editointi: Jouni Liimatainen)

Laivakoira?

 

On tullut kysymyksiä, mahtaako meillä olla laivakoiraa?
No ei ole - on kirkkovenekoira!
Hän on Luna, Parson russelin terrieri, ikää 3 kk. 

ENÄÄ VIIKKO (ja yksi päivä) STARTTIIN !!

Soutu starttaa säävarauksella (varapäivä 3.8.) perjantaina 2.8. klo 17.00 Porkkala Marinen satamasta, osoitteesta Dragetintie 108, Kirkkonummi. 

Soutajat lähettää matkaan Espoon piispa Tapio Luoma.

Tervetuloa saattamaan soutajat matkaan sekä nauttimaan makoisat kahvit ja piispanpullat, jotka Porkkala Marinen ystävällinen kauppias, Joonatan on meille leiponut.

Länsiväylä kävi treeneissä

Paikallislehtemme, Länsiväylän toimittaja Jari Pietiläinen kävi katsomassa viime viikon treenejä.
Lue juttu - ja katso syntyykö lehden sivuilla aiheesta keskustelua - tästä linkistä.

Tukijan tervehdys - High Peak Finland Oy

Meri musta – lippis oranssi, tuumivat liikelahjatalo High Peak Finland:n väki lahjoittaessaan soutajille merelläkin näkyvät lippikset.
Pois alta M/S Finlandia – soutajat tulee!

Itämeriportaali

Itämeriportaali tarjoaa ajankohtaista tietoa Itämerestä, sen tilasta, Suomessa suoritettavasta merentutkimuksesta ja alan toimijoista sekä Itämeren suojelusta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Portaalia ylläpitävät Suomen ympäristökeskus (SYKE), Ilmatieteen laitos (IL) ja ympäristöministeriö (YM).
Kaiken tärkeän informaation muassa, sieltä löytyy mm. meitä kiinnostava aaltoennuste Itämerelle.

Tukijan puheenvuoro - Konwell

Oy Konwell Ab on teollisuusventtiileihin ja prosessiautomaation kenttälaitteisiin erikoistunut suomalainen perheyritys. Päätös lähteä kirkkovenesoudun tukijaksi oli helppo, kertoo varatoimitusjohtaja Kai Heinänen.

”Kun markkinointipäällikkömme Jouni Liimatainen ehdotti mukaan lähtöä osallistuen itse soutujoukkueeseen, ei asiaa tarvinnut miettiä. Kirkkovenesoutu Itämeren läpi kuulostaa niin hurjalta ajatukselta, että sitä on pakko kannattaa”,  naurahtaa Heinänen.

”Perheyrityksenä meidän helppo nähdä yhtäläisyyksiä hankkeenne ja oman toimintamme välillä. Paitsi, että tulee olla rohkeutta katsoa asioita uusista näkökulmista, niin ennen kaikkea tulee olla kyky tiimitoimintaan sekä uskallus luottaa kollegaansa. Öinen Itämeri kieltämättä kuulostaa haasteelliselta, mutta toinen toistanne tukien olen varma, että voitatte itsenne.
Sloganiamme, Konwell - Säästä Energiaasi - mukaillen: ottakaa rauhallisesti ja nauttikaa.

Kai Heinänen
Varatoimitusjohtaja
Oy Konwell Ab

 

Kirkonrotat kirkkoveneessä

Kirkkovenesoutaja, taiteilija Nina Pulli tervehtii soutajia uudella työllään "Kirkonrotat kirkkoveneessä".
Kuvan oikeudet: Nina Pulli (lisätietoja p. 0505275034 ja welmunp@gmail.com)

Soutajien tunnelmia kaksi viikkoa ennen h-hetkeä.

Mitkä olivat ensireaktiot, kun soutajamme näki ilmoituksen soututapahtumasta?
Entä mitkä ovat tunnelmat, kun kuusi treenikertaa on takana?
Katsele ja kuuntele viiden soutajan fiiliksiä treenitauolla tästä linkistä.

"Älä pelkää, usko ainoastaan" (Mark. 5:36)

Kirkkovenesoutaja, ikonimaalari Päivi Timosen tervehdys soutajille.

Tukijan puheenvuoro - Innofactor

Innofactor on Pohjoismaiden johtavia Microsoft-ratkaisuihin keskittyneitä ohjelmistotoimittajia ja seurakuntien sähköisten ratkaisujen uranuurtaja ja tiennäyttäjä. Innofactorilla on vahvat pitkäaikaiset siteet Espoon seurakuntayhtymään ja pääkonttori Espoon Keilaniemessä. Innofactorissa työskentelee 450 alansa rautaista ammattilaista Suomessa, Tanskassa ja Venäjällä.

Kirkkovenesoutuun ilmoittautuminen tapahtui samalla sähköisellä ilmoittautumisjärjestelmällä kuin Espoon tuhannet vuosittaiset rippikoulu- ja kerhoilmoittautumiset sekä vihkiaikavaraukset. Hankkeen tukeminen oli hyvä mahdollisuus konkretisoida pitkäaikaista kumppanuuttamme: soudamme samassa veneessä kohti yhteistä päämäärää.

Antoisaa kesää ja ennen kaikkea hyvää tapahtumaa toivottaen,
Topi Ahava
Innofactor Oyj

Tukijan puheenvuoro - Suomen Meripelastusseura

Suomen Meripelastusseura on vuonna 1897 perustettu valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö, jonka toiminta perustuu yksittäisten meripelastajien auttamishaluun ja pyyteettömään työhön. Meripelastusseuran päätehtävä on auttaa merihätään joutuneita rannikolla ja sisävesillä. Lisäksi Seura edistää toiminnallaan yleistä veneilyturvallisuutta ja hyvää merimiestapaa

Meripelastusseuralla on yli 150 pelastusalusta rannikolla ja sisävesillä paikallisyhdistysten käytössä. Pelastusristeilijöitä on 12 ja pelastusveneitä 84. Lisäksi kalustoon kuuluu viitisenkymmentä erilaista apuvenettä. Seuran lippulaiva on Helsinkiä kotisatamanaan pitävä PR Jenny Wihuri, jonka pituus on 24 metriä ja uppouma 45 tonnia.

Samaisella Jenny Wihuri aluksella – joka on muuten nimetty seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan merenkulkuneuvos Antti Wihurin ensimmäisen puolison mukaan – on Suomen Meripelastusseura lupautunut turvaamaan soutajien matkan Porkkalasta Tallinnaan.

Lisätietoja Suomen Meripelastusseurasta ja heidän arvokkaasta työstään tästä linkistä.

Tukijan puheenvuoro - Diacor

Idea kirkkovenesoudusta Tallinnaan kuulosti hauskalta heti, kun kuulin siitä Raigo Liimanilta. Se sopii "hengeltään" Diacorin toimintaan hyvin, monessa mielessä. Yksi tärkeimmistä asioista oli se, että meillä oli tarjota projektin palvelukseen todellinen alan ammattilainen: fysioterapeutti Riitta Valpio on soutanut kilpaa itsekin ja toiminut mm. Pekingin olympiakisoissa vuonna 2008 hopeaa soutaneiden Sanna Sténin ja Minna Niemisen taustalla.

Hanke oli lisäksi hauska ja erikoinen. Se on toisaalta myös vaativa liikuntasuoritus. Toivotaan, että Riitan urheilulääketieteelliselle ammattiosaamiselle ei tule matkan aikana liikaa tarvetta.
Kaikkea hyvää kaikille soutajille.

Esko Heikkinen
viestintäjohtaja
Diacor

Soudun virallinen sivusto

Lisätietoa soudusta - mm. sen tukijoista - on nähtävissä soudun virallisilta nettisivuilta:
www.espoonseurakunnat.fi/kirkkovenesoutu

tai avoimilta Facebook-sivuiltamme
https://www.facebook.com/soutaentallinnaan

Hälsningar från Esbo svenska församling

Esbo svenska församling är med och understöder roddutfärden till Tallin som ordnas av församlingen Espoon Tuomiokirkkoseurakunta. Nuckö församling i Estland är Esbo svenska församlings vänförsamling och vår församling har tidigare varit med om att arrangera en roddutfärd till Estland. På 1600 talet byggdes tre kapell på Nuckö (förutom Nuckö kyrka som uppfördes troligen redan på 12-1300 talet). Sutleps träkapell var ett av dessa kapell. År 1971 flyttades Sutleps kapell till friluftsmuséet i Tallinn. Deltagarna på roddutfärden besöker friluftsmuséet i Tallin.
Esbo svenska församling önskar deltagarna lycka och välsignelse på resan.

Roger Rönnberg

kyrkoherde

Esbo svenska församling

Kirkkoveneellä Tallinnaan, miksipä ei!

Veneellä on evankeliumien mukaan Jeesuksen toiminnassa iso merkitys: Hän matkusti veneellä yli Gennesaretin järven suuntaan jos toiseenkin. Hän tyynnytti veneestä myrskyn.

Vasemmalta soudun valmennusvastaava Erkki Oikarainen,
pastori Raigo Liiman sekä meripelastusseuran valmiuspäällikkö
merikapteeni Jori Nordström turva-aluksemme Jenny Wihurin kannella.
 

Toisinaan Hän käytti venettä saarnatuolina julistaessaan Jumalan valtakunnan sanomaa. Ja toistuvasti Hän aiheutti kalastuskomandiittiyhtiö Pietari & pojille paljon pohdintaa saalisihmeillään. Kalasatamasta Jeesus kutsui ensimmäiset oppilaansakin.

Kun kirkkovenesoudun idean isä, seurakuntamme pappi Raigo Liiman ensi kertaa otti asian puheeksi viime syksynä, pidin hanketta kiehtovana, mutta vaarallisena ja epävarmana: Meri on arvaamaton ja kirkkoveneiden tavallinen käyttö liittyy sisävesireitteihin.

Mutta Raigon hauska ja rohkea idea yhteyttä vahvistavasta soudusta yli Suomenlahden ei jäänyt pöytälaatikkoon. Puhuin asiasta sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät enemmän.Seurakuntaneuvostomme kävi hankkeesta vilkkaan keskustelun. Selvästi voitolle pääsi näkemys, että soutu voidaan toteuttaa, jos turvallisuus pystytään varmistamaan ja hankkeelle löytyy tukijoita.

Loppukevään ja alkukesän aikana nämä isot kysymykset on ratkaistu. Aineellisia ja taloudellisia tukijoita on löytänyt. Ja Suomen Meripelastusseura varmistaa hienon lippulaivansa Jenny Wihurin kautta soudun turvallisuuden. Myös toteuttajia eli soutajia ilmoittautui ilahduttavasti enemmän kuin tarpeeksi ja harjoitukset ovat käynnissä.

Mukana palvelee eri tavoin myös suuri joukko lähimpiä omaisia, hankkeen kannustajia ja kannattajia, jotka ovat hengessä mukana. Vastaanottopäässä odottaa ainakin ystävyysseurakuntamme Kosen seurakuntalaiset, joiden kanssa iloitaan ja vietetään yhteistä jumalanpalvelusta soudun jälkeen.

Soutu yli Suomenlahden on enemmän kuin urheilusuoritus. Monen tunnin mittainen soutu on varmasti venekuntaa vahvasti yhdistävä kokemus.Kunpa tuulet suosisivat – korjaan – olisipa tyyntä ja tuuletonta, niin onnistumisen edellytykset olisivat siltäkin osin kunnossa!

Antti Kujanpää
kirkkoherra
Espoon tuomiokirkkoseurakunta

Ensimmäiset harjoitukset 2.7.2013.

Ystävyyssoudun ensimmäisiin harjoituksiin 2.7. Espoon seurakuntien koulutus- ja kurssikeskuksen Villa Hvittorp:n rantaan saapui reilu 40 innokasta soutajaa. Osa Sulkavan soudun konkareita, toiset kirkkoveneen kanssa ensikertalaisia.
Ensimmäinen treeni meni veneeseen tutustumiseen - siihen nousemiseen ja poistumiseen, perämiehen ohjeistusten läpikäymiseen ja ennen kaikkea yhtäaikaisesti soutamisen saloihin.
Kokeilemaankin tietysti päästiin. Katso You Tube video klippi tästä linkistä.
Vajaa kahden tunnin treenin jälkeen valmentajan loppuarvio oli toivoa luova. ”keskimäärin pärjäsitte hyvin J ”
Harjoitukset jatkuvat samassa paikassa, osoitteessa Hvittorpin tie 245, Kirkkonummi heinäkuun jokaisena tiistaina ja torstaina klo 18.00.
Tervetuloa seuraamaan ja samalla tutustumaan Hvittorp:iin. Lue paikan historiasta lisää tästä linkistä

 

Lehdistötiedote - kirkkovenesoudun suosio yllätti

LEHDISTÖTIEDOTE
10.7.2013
Julkaisuvapaa heti

KIRKKOVENESOUDUN SUOSIO YLLÄTTI
Espoon tuomiokirkkoseurakunta järjestää kirkkovenesoudun Porkkalasta Tallinnaan. Paikat kirkkovenesoutuun täytettiin pienellä mainostuksella ennätysajassa.

Soututempaus alkaa Porkkalanniemeltä perjantaina 2.8. illalla, jolloin Tallinnaa kohti lähtee kaksi kirkkovenettä. Tapahtuman onnistuminen edellyttää suotuista säätä. Piispa Tapio Luoma lähettää soutajat matkaan.

Tapahtuma on osa ystävyysseurakuntatoimintaa Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Viron Kosen seurakunnan välillä. Viron päädyssä tapahtuma liittyy perinnekulttuurivuosi 2013 -tapahtumien sarjaan.

Soudettava matka Porkkalasta Tallinnaan on noin 65 kilometriä linnuntietä. Rauhalliseen tahtiin soutaen perillä ollaan arviolta kymmenen tunnin kuluttua. Välillä pidetään huoltotaukoja sekä vaihdetaan osa soutajista.

Yhdessä kirkkovenejoukkueessa on neljätoista soutajaa ja perämies. Soutajaksi on voinut ilmoittautua kuka tahansa. Edellytyksenä soutuun osallistumiselle on kohtuullinen yleiskunto ja uimataito. Matkaan lähtee myös Meripelastusseuran pelastusalus turvaamaan matkantekoa. Meripelastusseuran miehistön lisäksi Jenny Wihuri -aluksella on viidentoista hengen vaihtomiehistö sekä huoltojoukkoja.

Harjoitukset ovat alkaneet osaavan valmentajan johdolla Vitträsk-järvellä Hvittorpin leirikeskuksen rannassa Kirkkonummella. Harjoitukset ovat heinäkuussa tiistai- ja torstai-iltaisin kello 18–20. Valmentajana toimii entinen maajoukkuevalmentaja ja Soutuliiton entinen koulutuspäällikkö Erkki Oikarinen.

Toimittajat ja yleisö ovat tervetulleita seuraamaan matkaan lähettämistä 2.8. sekä  harjoituksia tiistaina 23.7. ja torstaina 25.7.

Soututempauksen järjestää Espoon tuomiokirkkoseurakunta yhdessä yhteistyötahojen kanssa. Yhteistyössä mukana ovat Suomen Meripelastusseura ry, Viron ulkoilmamuseo /Eesti Vabaõhumuuseum, Kosen seurakunta Virossa ja Esbo Svenska Församling. Soutua tukemassa ovat Innofactor Oyj, Oy Konwell Ab, High Peak Finland Oy, Mastermark Oy, K-supermarket Ruokaniitty ja Diacor.

Lisätietoja soututapahtumasta: Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pastori Raigo Liiman p. 040 531 1030, raigo.liiman(ät)evl.fi. Kirkkovenesoudun järjestelyistä vastaa Espoon tuomiokirkkoseurakunta.

Virallinen sivu, lisätietoja sekä lehdistökuvat:
www.espoonseurakunnat.fi/kirkkovenesoutu

Seuraa myös:
www.soutaentallinnaan.blogspot.fi/
www.facebook.com/soutaentallinnaan


xxxxxxxxxxxxxxxxx

Soutu starttaa 2.8. klo 18.00 Porkkalan niemeltä, mistä Naissaaren ohitse kulkien saavumme aamuyön tunteina Tallinnan ulkoilmamuseon laituriin. Yhteinen kiitosjuhla, vastassa olevien Kosen seurakuntalaisten kanssa, vietään Sutlepan kappelissa 3.8. klo 12.00